maanantai 19. toukokuuta 2014

Vuorilla vaeltamassa






Lauantaina lähdettiin kahden espanjalaisen ja yhden saksalaisen kaverin kanssa vuorille vaeltamaa. Toisen espanjalaisen perheellä on viereisessä kylässä kesäasunto, joten he käyvät vuorilla useamminkin vaeltamassa. Täytyy sanoa että aivan taivaalliset maisemat! Nähtiin vuoria, aaseja, vesiputouksia, vuohia, lehmiä, lähteitä, pieniä polkuja, kallioita ja lampia. Ilma oli niin raikasta ja puhdasta, että käveleminen oli niin nautinnollista, vaikka paljon tavaraa selässä kannettiinkin. Koko reitin pituus olisi ollu yli 20 kilometriä ja viimeiseksi olisi ollut mahtavat laguunit ja matkalla vielä kalliolouhoksia, mutta yksi matkalainen olikin hieman huonommassa kunnossa joten jouduttiin keskeyttämään matka vähän yli puolen välin, sillä loppuosio olisi ollut erittäin haasteellista kalliota ja siinä kunto pitää olla jo suhteellisen hyvä. Itse innostuin maisemista ja koko reissusta niin, että jos aikaa on ennen kun tuun Suomeen ni lähdetään vielä espanjalaisten kavereiden kanssa uudestaan jollekin toiselle reitille ja kiivetään loppuun saakka vuoren huipulle. :)

Olin valmistellu evääksi salaattia ja paljon hedelmiä ni oli ihanan raikasta mutustaa lounastauolla. Pysähdyttiin lähteiden viereen oleville kallioille lököilemään ja ottamaan aurinkoa. Eväiden jälkeen oli kyllä niin raukea olo samalla kun kuunteli veden solinaa, että nukahdin kallioille pariks kymmeneks minuutiks ilman mitään ongelmia. :D Kyllä huomaa kuinka luonto saa ajatukset pois kaikesta muusta ja voi vaan nauttia raikkaasta tuulesta ja auringon lämmöstä ja nimenomaan elää siinä hetkessä. <3 Tekee kyllä hyvää sekä mielelle että koko kropalle. Tässä vähän tuli himo lähteä uudeksi vuodeksi Havajille reissaamaan luontoon, sillä olen kuullut että siellä luonto on mitä kaunein ja nimenomaan reppuselässä meiningillä kannattaa sinne lähteä. Noh, ainahan sitä saa pohtia uusia reissuja. ;) Mulla reppu oli niin epäergonominen nimittäin mulla ei täällä oo mukana mitään kunnon patikointireppua joten sen verran jumittu niskat, että meinasin hypätä tänään kattoon ku kämppis tuli kysymään että lähenkö sen kanssa hierojalle, kun hänelläkin kuulemma selkä jumissa. Ei voinu kyllä kutsu tulla parempaan aikaan. Jotenkin niillä asioilla on aina tapana järjestyä. ;)

Ihanaa alkanutta viikkoa sinne <3










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti