Päivän piristäjä

ei voi muuten olla ihastumatta tähän herraan ;)

Siis tuohon koiraherraan :P


Täytyy kyllä sanoa, että aina kun tää karhuherra on ovella vastassa ni ei voi muuta kuin hymyillä. :) Sen verran ihastuttava (ja erittäin harvoin vihastuttava) se on. :D Aina niin iloinen... mietin tänään että kuka voikaan olla niin onnellinen pienestä porkkanan palasesta, ja vielä innoissaan näytti mulle sarjan temppuja mitä osaa. ;)

Onneksi koiran kanssa tulee itsekin liikuttua paljon enemmän, ja varsinkin maastossa, missä harvemmin tulee käytyä ihan yksikseen... varsinkaan minä joka pelkää karhuja. En usko että maailmassa on yhtään ihmistä joka sais mut vakuuttuneeks siitä että ne on täysin vaarattomia meille metsässä mönkiville. :P Yksi tuttava oli törmännyt karhuun... ja juu ei ollut edes Lapissa. Joten tästä syystä mua ei metsissä turhan usein näe.

Luka, Luksori, Luksutin, Lupsukka, Lupsutin ja mitä näitä nimiä nyt on... Ihan sama millä nimellä sitä kutsuu niin aina yhtä innokkaasti se juoksee tervehtimään. Hmm koskisikohan tämä sama myös miehiä? Tai vastaavasti jos ne sais ilosiks piilottamalla nakin palasen sohvan taakse ja sit ne sais etsiä sen...?

Tänään mulla oli taas jokapäiväiset kandi-tuskailut meneillään... mutta heti ku noin hauska veijari tuli mua moikkaamaan niin ei se kandi sit enää ollukaan niin isopaha mörkö mun läppärin näytöllä (ehkä enää vaan pieni kummitus).

Joo noh, koirakuumekin on erittäin tarttuva tauti, joten varoitan. Oireet alkaa sanoilla... Oi että ku toi on iiihana, mäkin haluun. ;)

.... Ja kestää siihen asti kun seuraavana aamuna pitää herätä ennen seitsemää vesisateeseen lenkille. Noh, onneks on hyvät varusteet huomen aamua varten. :D