DIY- Kankainen kaapin ovi keittiöön

Kuten näkyy niin meidän keittiö on aika räjähdys. Mutta jotain pieniä juttuja ollaan saatu tehtyä, kuten hyllyjä seinälle. Kaapinovet ja vetimetkin on uudet. No toivottavasti valmistuu pian tämä köökki.

Noi puiset hyllyt oon ite tuunannu eurolavoista, jotka oon sitte hionu ja lakannu. Lisäks oon maalannu noi takorautaset kiinnikkeet valkoisiksi. Tulee heti vähän kotoisuutta ku on tavaroita seinällä nimittäin meilläkin kaikki seinät ihan valkoset... (ainakaan vielä) ei olla tapetteja laiteltu. :D

Mulle ei mitenkään sovi liikaa avohyllyjä, koska ne ei koskaan pysy tarpeeks siistinä... joten siksipä päätin ommella kankaan tohon uunin viereen olevaan avokaappiin ja tuli paljon siistimmän näköseks heti toi nurkkaus. Kiinnitin sen tarranauhalla ni helppo ottaa irti ja pestä tarvittaessa. Tossa kankaassa on vielä kirjailtu valkosia kuvioita, mutta ne ei oo hirveen selkeet ni siks ei sitä kuvissa ees huomaa. Kaikenlisäks toi kangas oli oikeesti pöytäliina minkä bongasin kirppikseltä. Ekaks ajattelin tehä siitä tyynynpäällisiä mut sit kuitenkin lopulta pääty tähän tarkotukseen. Ja lisäks tossa oli reunat valmiiks ommeltu ni pääsin siinäkin super helpolla eli hyvää tuuria kerrankin. :D

Räsymattoja ja lampaanvillaa

Annoin vähän sisustusvinkkejä mammalle tossa viikonloppuna ja ehdotin näitä lampaanvillasia taljoja niiden sohvalle ja onneksi ehdotus upposi kuin kuuma veitsi voihin! Sopii nimittäin tonne erittäin hyvin ja tuo lämmintä tunnelmaa.. ehkä meilläkin sitten ensi vuonna. :D Ja voin sanoa että super mukavat istuskella tai laittaa jalkojen päälle, jos vilu iskee. Lukakin tykkäs ja kävi heti vähän nuuskimassa ja paino leuan siihen päälle. :)

Käytiin myös lähetystorilla ettimässä huonekaluja sekä räsymattoja... ja kolme (paikan ainutta) räsymattoa lähti meijän mukaan. Kaksi siskolle ja yksi mulle. :) 

Olin meille miettinyt myös villamattoa, koska ennen muuttoa en oikeen tienny että miten kylmä meillä on talvella. Mehän asutaan puutalossa ja nehän on erittäin kuuluisia kylmistä lattioistaan. No äippä oli kuitenkin miettinyt niille ihan samanlaista mattoa ja löydettiinkin yksi ihana matto. Jälkikäteen lähetti kuvia ja kyllähän se ihan sairaan ihana on. :)
Toi vilttikin tossa nojatuolilla oli mun vinkki jo viime kerralla. Huomaa että sisustussuunnittelija musta piti joskus tulla. No onneks sitä voi aina pitää harrastuksena. ;)

Viiminen kuva oli pakko lisätä ihan Lukan takia. :D

Tässä tulikin sisustusjuttuja. Ajattelin ryhdistäytyä meijän kämpänkin suhteen, ku en oo jaksanu ottaa kuvia meijän rempasta, enkä mun tuunailuista. Niitä on kuitenkin hauska sitte myöhemmin kattella... sen takiahan mä tän bloginki joskus alotin.

Silakkamarkkinat

Josta kuitenkin kotiin lähti lohta ;)

 

 

Viikonloput vietetään täälläpäin kyllä niin löhömeinengeissä ja tehdään just niin ei-yhtään mitään stressaavaa. Paitsi käytiin kyllä kaksi kertaa silakkamarkkinoilla. :D Mä niin rakastan markkinoita varsinkin tällein syksyllä... ja onneksi myynnissä oli vaikka ja mitä muutakin kuin vaan niitä silakoita. :P

Lampaanvilla taljoja oon kuolannu tän koko syksyn ja tietty tuolla niitä oli kanssa... mutta ei viittitty hankkia, koska saatiin varmistus siitä että meille on nyt varmasti tulossa semmonen pieni riiviö.... eli staffordshirenbullterrierin pentu!! Eli kaikki mitä tästä lähtien hankitaan täytyy hankkia ajatellen että (lähes) kaikki tavarat on täynnä pennun hampaan jälkiä. Päätettiin siis jättää tuo hankinta ensi syksyyn. Muutenkin koti kokee aikamoisen muodonmuutoksen, koska verhot täytyy nostella yläilmoihin maasta roikkumasta ja koska mä tykkään sisustella niin oon keksiny jo uusia sisustusideoita, joista koko kööri pitäisi (villi pentu mukaan lukien).

Eli varoitus!
Tästä lähtien täällä tulee olemaan aika paljon pentu/koira hypetystä. ;) Ja tietty käsityöt tulee myös kuulumaan tähän... nimittäin suunnitteilla olis jo ommella ihana fleece puku, joka olis lämmin (kunhan saan pennun mitat mitattua). Kaupasta sitte ostetaan sateen/tuulen pitämä takki + muut tietty mitä ei pysty itse tekemään. Sänkykin olis tarkotus tehdä sille itse, jos vaan siinä mitenkään onnistun. :P

Tuleva koira on tyttö ja rotu erittäin tempperamenttinen (kuulemma kasvattajien mukaan paljon vaikeampi kuin edes rotwailer) niin saa nähdä miten mies on helisemässä meidän kahden tytön kanssa tän syksyn jälkeen. :D Rankkaa tulee olemaan sen voin sanoa. ;) Meiltä kasvattajat kysy niin monta kertaa, että ollaanko varmoja tästä, että ei ehkä päästä hirveen helpolla. Ja ne kuulemma ensimmäisen vuoden aikana tuhoaa ihan kaiken. Ollaankin mietitty että kun se on yksin kotona niin se ois miehen työhuoneessa.. ihan kaiken varalta. :P Heh.

Noniin se niistä silakkamarkkinoista... ;)

Hyvää viikon alkua! :)

Päivän piristäjä

ei voi muuten olla ihastumatta tähän herraan ;)

Siis tuohon koiraherraan :P


Täytyy kyllä sanoa, että aina kun tää karhuherra on ovella vastassa ni ei voi muuta kuin hymyillä. :) Sen verran ihastuttava (ja erittäin harvoin vihastuttava) se on. :D Aina niin iloinen... mietin tänään että kuka voikaan olla niin onnellinen pienestä porkkanan palasesta, ja vielä innoissaan näytti mulle sarjan temppuja mitä osaa. ;)

Onneksi koiran kanssa tulee itsekin liikuttua paljon enemmän, ja varsinkin maastossa, missä harvemmin tulee käytyä ihan yksikseen... varsinkaan minä joka pelkää karhuja. En usko että maailmassa on yhtään ihmistä joka sais mut vakuuttuneeks siitä että ne on täysin vaarattomia meille metsässä mönkiville. :P Yksi tuttava oli törmännyt karhuun... ja juu ei ollut edes Lapissa. Joten tästä syystä mua ei metsissä turhan usein näe.

Luka, Luksori, Luksutin, Lupsukka, Lupsutin ja mitä näitä nimiä nyt on... Ihan sama millä nimellä sitä kutsuu niin aina yhtä innokkaasti se juoksee tervehtimään. Hmm koskisikohan tämä sama myös miehiä? Tai vastaavasti jos ne sais ilosiks piilottamalla nakin palasen sohvan taakse ja sit ne sais etsiä sen...?

Tänään mulla oli taas jokapäiväiset kandi-tuskailut meneillään... mutta heti ku noin hauska veijari tuli mua moikkaamaan niin ei se kandi sit enää ollukaan niin isopaha mörkö mun läppärin näytöllä (ehkä enää vaan pieni kummitus).

Joo noh, koirakuumekin on erittäin tarttuva tauti, joten varoitan. Oireet alkaa sanoilla... Oi että ku toi on iiihana, mäkin haluun. ;)

.... Ja kestää siihen asti kun seuraavana aamuna pitää herätä ennen seitsemää vesisateeseen lenkille. Noh, onneks on hyvät varusteet huomen aamua varten. :D

Syksyn fiilistelyä

 Ja meidän ihana villiviini ^^

En oo koskaan ollut mikään muu kuin kesäihminen... nyt kuitenkin on tapahtunut jotain ihmeellistä ku nautin tästä syksystä ihan tajuttomasti. :D Varmaan johtuu siitä että tänä syksynä ei oo tuullu kauheesti, ainakaan täällä päin maailmaa. Viime vuonna Espanjassa tuuli niin paljon, että ne mun kuvitelmat täydellisestä säästä katos aika pian... eli sikskin varmaan osaan nauttia tästä syksystä täysillä. Ja oon ihaillu hulluna kauniita värejä ja ruskaa... tää taas varmaan johtuu siitä että viime vuonna niitä ei juurikaan luonnossa näkyny, vaikka luonto muuten olikin kaunista. Mietin just et mihinköhän mun pitäis matkustaa että oppisin nauttimaan -20 asteen viima-pakkasesta. :D

Koulussakin ollu niin kiirettä, että hirveesti en oo käsitöitä kerenny tekemään. Ens viikolla kiireet onneks helpottaa ni sitte saa taas puikot heilua!

Ja täällä on menossa kova koiran hankinta prosessi. On otettu yhteyttä kasvattajiin sekä myös Espanjassa asuviin koiratarhojen yhdyshenkilöihin ja näin mietitty meille sitä parasta koiraa. Yhtä yritin jopa varata meille Espanjasta... super söpöä pentua (galgomixiä), jota oli pahoinpidelty ja siksi se oli otettu turvaan. Se olis ulkonäöltään ja luonteeltaan ollu tarpeeks höpsö meille, mutta koira olikin niin ihana ettei sen sijaishoitajat suostuneet siitä enää luopumaan, vaikka kovasti yritettiinkin. :/ Kyllä harmitti pitkän aikaa (vähän jopa vieläkin), mutta ei tuo nyt onneks ainoa koira tässä maailmassa oo. ;) Tämä projekti siis senkun jatkuu muun arjen ohella. Voin vaan sanoa, että kun se koira tänne tulee ni se näkyy välittömästi koirakuvien tulvana täällä blogissa. :'D

Nauttikaa syksystä! (ja vähän myös niistä vastaantulevista koirista) ;)

Lankavarkaus

Tai siis suuri hankinta ;)

 Sanoiko joku että miehenkin pitäisi istua sohvalla? Eipä tartte pohtia, miksi meillä lattiatyynyille olisi käyttöä. ;)

Noniin oon taas saanu olla tän viikon yksin himassa.... ja kämppä on valloitettu, nimittäin käsitöillä. :D Ja tuli tässä  myös (melkein valmiiksi) yhden 3-vuotiaan pikkuneidin kaulaliinakin. Vuori vain puuttuu. Ja samalla ihan vahingossa tuli ostettua kasa lankoja... neuletta, tyynynpäällisiä, villasukkia ja vaikka mitä varten. :)

Mietin tässä vain että mihin se mies mahtuu... No, onneks sillä on oma työhuone ni voi hautautua sinne. ;) Sanoi muuten, että ainoa hetki jolloin oon hiljaa on kun teen käsitöitä. Eli varmaan ilahtuu tän lankamäärän nähdessään enemmän kuin minä koskaan. :P

Noh ettei epäselväksi jää ni kyllä mä oon ihan opiskellutkin. Ja tein jopa 14 sivuisen esseen, josta 11 sivua oli tekstia... ja vain kahdessa päivässä. Joten ehkä mä oon käsityömekkani ansainnutkin. ^^

Myyjäkin sanoi noita ostaessani, että nyt on menny lankoja suuria määriä heti ilmojen viiletessä. Hih, en siis ole Turussa ainoa lankavaras.

Nyt keittelemään teetä ja nauttimaan syksystä!

Syksyisiä värejä

 Tää viikonloppu oli kyllä poikkeuksellinen, nimittäin ei ollu mihinkään kiire! Sai tehdä käsitöitä ihan rauhassa ja kyläilevät kaverit toi sattumalta samanvärisiä kukkiakin ku mun uus neulomus. Aika syksyiset värit. :) Tänään näköjään alko virallisesti syksy sään puolesta eli nyt saakin sitten neuloa kaikkea kivaa ja erityisesti kaivaa niitä vanhoja lapasia ja villasukkia kaapeista. ;) Mulla on ens viikonlopuks tilauksessa kunnon läjä kynttilöitä meille.. ne ku ne on sellasia että hupenee nopeesti varsinkin nyt kun illat pimenee.